perjantai 4. maaliskuuta 2016

Makea mustikkapiirakka

Makea mustikkapiirakka
 
Vuoden postausväli alkaa tuntumaan ihan hyvältä. En enään stressaa blogini tulevaisuutta vaan pidän niin pitkän postaustauon, että kirjoittaminen alkaa taas kiinnostamaan. Seuraavaa postausta voitte odotella ehkä vuonna 2017.

Viime postauksen jälkeen on tapahtunut kaikenlaista. Kuten edellisessä postauksessa mainitsin työtilanne ei näyttänyt syksyn osalta hyvältä. Kävi mitä pahiten pelkäsin; en saanut jatkaa kesätyöpaikassani enkä kovasta hausta huolimatta päässyt siirtymään toiseen toimipisteeseen. Olin työtön ensimmäistä kertaa elämässäni. Kolaus oli niin kova itsetunnolleni, että soitin itkukurkussa isälleni mitä teen. Vastaus tuli nopeasti; lähdet Italiaan keräämään viinirypäleitä ja opiskelemaan viinin tuotantoa.

Kaksi viikkoa tämän puhelun jälkeen lensin Italiaan. Asuin pienessä Negrarin kylässä keskellä Valpolicellan parasta viinialuetta. Työskentelin Le Croibe:n viinitilalla, viitenä päivänä viikossa kahdeksan tuntia päivässä. Iltaisin ja viikonloppuisin pääsin kellariin seuraamaan rypäleiden jatkokäsittelyä ja maistelemaan viinejä - tietenkin! Tilalla syntyy Vigneti Di Ettore -nimistä viiniä, jonka hinta laatusuhde on niin hyvä, että sitä kannattaa tilata suoraan kotiin. Alkosta et näitä viinejä nimittäin saa.

Isäni taka-ajatus koko hommassa oli, että minusta tulisi hänen yhteistyökumppaninsa. Isäni yritys WineSaimaa välittää muun muassa kyseisen viinitilan viinejä Suomeen yksityishenkilöille, mutta toimintaa oli aika laajentaa yritysasiakkaisiin, kuten ravintoloihin. Tätä varten olisi suomen byrokratian takia tarvinut perustaa toinen yrititys, jonka johtoon isäni olisi minut halunnut. Vaikka kokemus oli mahtava ja viinit ja yrittäjyys houkutteli, ei ala tuntunut sopivalta kaiken siihen liittyvän byrokratian takia enkä opiskellut viittä vuotta, jotta voin vaihtaa alaa heti valmistuttani!

Idea viinibisneksestä haudattiin ja kotiin paluun jälkeen aloin etsimään oman alani töitä. Lähetin hakemuksia vanhoihin työharjoittelupaikkoihin ja kaikkialle, mikä vähänkään liippasi alaani. Satuin myös lähettämään yhden hakemuksen yritykseen, joka haki suunnittelijaa freelancer sopimuksella, vaikka hainkin ensisijaisesti kokopäivätyötä. Sitten tärppäsi. Pääsin haastatteluun ja muutama päivä haastattelun jälkeen sain soiton, että yritys haluaa tehdä kanssani yhteistyötä. Silloin lähti isot pyörät pyörimään ja lopputulos oli, että perustin vuoden vaihteessa oman suunnittelutoimiston.

Suunnittelutoimisto Pulma on nyt 2 kk vanha. Starttiraha turvaa toimeentuloni, mutta kun olen saanut rahat kasaan uuteen tietokoneeseen, alkaa rahaa jäämään käteenkin. Vähän jännittää miten käy, kun starttiraha loppuu heinäkuussa: myönnetäänkö minulle enää jatkoa ja tekeekö yritykseni tarpeeksi voittoa? Tälläsiä kysymyksiä herää välillä iltaisin, mutta pakko totutella siihen, että langat eivät ole aina omissa käsissä. Pitää luottaa, että kaikki järjestyy. Onhan elämä kaikista vastoinkäymisistä huolimatta järjestynyt tähänkin asti.

Luottamuksesta puheen ollen: tämä Chocochilin vadelmapiirakan ohje ei ole koskaan jättänyt minua pulaan. Pakkasessa oli vielä mustikoita, joten jätin vadelmat pois.

Makea mustikkapiirakka

100 g maidotonta margariinia
½ dl sokeria
1 tl vaniljasokeria
3½ dl vehnäjauhoja (korvasin 1 dl kookosjauhoilla)
1 tl leivinjauhetta
½ dl kasvimaitoa

1 prk maustamatonta soijajogurttia
½ dl sokeria
1 tl vaniljasokeria
150 g pakastemustikoita

Sekoita keskenään margariini ja sokeri. Yhdistä toisessa astiassa vehnäjauhot, vaniljasokeri ja leivinjauhe. Sekoita jauhot sokeri-margariiniseokseen ja lisää kasvimaito. Painele taikina piirakkavuokaan ja esipaista 200 asteessa 8 minuuttia.

Sekoita sokeri ja vaniljasokeri soijajogurttiin. Levitä mustikat esipaistetun pohjan päälle ja kaada jogurtti-sokeriseos perään. Heiluttele vuokaa, jotta jogurtti leviää tasaisesti ja paista piirakkaa 200 asteessa 15 minuuttia. Laske lämpötilaa 175 asteeseen ja jatka paistamista vielä viisi minuuttia.

Anna jäähtyä ennen tarjoilua. Parhaan rakenteen saat, jos annat annat piirakan odottaa jääkaapissa seuraavaan päivään.





sunnuntai 12. heinäkuuta 2015

Suppilovahveropiirakka

Suppilovahveropiirakka

Vuosi taisi juuri mennä rikki edellisestä päivityksestä ja reseptistä, mutta ei anneta sen häiritä nimittäin minulla pyyhkii tällä hetkellä todella hyvin. Valmistuin toukokuun lopussa ja pääsin kesätöihin. Syksyn työtilanne on vielä vähän kysymyskerkkinä, mutta eiköhän asiat järjestty niin kuin aina ennenkin.

Valmistuminen tuntui ihan älyttömän hyvältä, sillä vielä viime kesänä opintoni olivat aivan levällään. Olin muuttanut Helsinkiin työharjoittelun perässä, mutta en meinannut löytää harjoittelupaikkaa sitten millään. Opettajat tiedustelivat opinnäytetyöni aihetta, mutten en tiennyt mistä lähtisin sellaista edes kyselemään. Lisäksi projekti, jonka tuli olla valmis ennen opinnäytetyö aloittamista oli jäänyt keväällä kesken. Mietin jo välivuoden pitämistä, jotta saisin enemmän aikaa järjestellä asioitani. Rahatilannekkin oli huono, sillä vuora oli noussut aivan kipurajalle ja vähän sen yli Helsinkiin muuton yhteydessä.

Syksyn mittaan asiat rupesivat loksahtamaan paikoilleen, mutta jouduin painamaan duunia ihan urakalla. Itku meinasin tulla pari kertaa kun kahdeksantuntisen harjoittelupäivän jälkeen menin illaksi töihin tai kuroin umpeen kesken jäänyttä projektia. Jouluun mennessä paketti alkoi näyttää valmiilta, sillä opinnäytetyön aihekkin oli löytynyt omasta kotikaupungista, mutta siitähän se rumba vasta alkoi. Olin asettanut itselleni todella korkeat vaatimukset opinnäytetyön suhteen, joten kevät oli yhtä vuoristorataa. Olen kumminkin tyytyväinen, että vaadin itseltäni paljon, sillä valmistuin lopulta hyvin arvosanoin.

Opin viime vuoden aikana, että mahdollisuus kirjoittaa blogia silloin kun ajatuksia juoksee päässä on etuoikeus. Välillä elämässä tulee vaiheita, jolloin ylimääräistä aikaa ei vain ole ja on mentävä virran mukana. Kiireisten jaksojen välillä tulisi kumminkin vaalia tylsyyttä ja olla vailla tekemistä, koska silloin luovuus pääsee valloilleen. Silloin voi vaikka muistua mieleen kaappiin jääneet suppilovahverot, joista saa tehtyä erinomaista piirakkaa.

Suppilovahveropiirakka

3 dl vehnäjauhoja
0,5 tl leivinjauhetta
75 g maidotonta margariinia
1 dl maustamatonta soijajogurttia
noin 2 rkl vettä
ripaus suolaa

iso kourallinen kuivattuja suppilovahveroita
iso sipuli
1 dl kaurakermaa
2 dl soijajogurttia
tuoretta persiljaa
suolaa & pippuria

100 g kirsikkatomaatteja

Sekoita leivinjauhe vehnäjauhoihin. Nypi margariini jauhojen joukkoon. Lisää soijajogurtti ja vesi ja sekoita tasaiseksi. Painele taikina piirakkavuokaan ja paista 225 asteessa noin 5 minuuttia.

Liota suppilovahveroita 15-30 minuuttia. Pilko sipuli ja kuullota hetki öljyssä. Lisää valutettut sienet sekä ½ dl sienten liotusvettä ja hauduta muutama minuutti. Mausta suolalla ja pippurilla. Sekoita keskenään kaurakerma ja soijajogurtti. Hienonna sekaan tuoretta persiljaa ja mausta suolalla ja pippurilla.

Levitä sieni-sipuliseos esipaistetun piirakkapohjan päälle. Kaada päälle soijajogurttikastike. Asettele päälle puolitettuja kirsikkatomaatteja ja paista 200 asteessa 30 minuuttia. Ripottele hieman jäähtyneen piirakan päälle tuoretta persiljaa ja siemeniä.


keskiviikko 18. kesäkuuta 2014

Bataattiveneet ja tsatsiki

Tsatsiki ja bataattiveneet

Hei, olen Maija. Olin joskus ahkera leipomaan ja tekemään ruokaa. Tykkäsin ottaa kauniita valokuvia annoksista ja kirjoittaa niistä tänne blogiin. Vieläkö muistatte minut?

Tiedättekö, olen edelleen se sama Maija, mutta elämäni koki suuren muutoksen nyt keväällä. Lintukotomainen elämä Kouvolassa tuli päätökseen ja oli mietittävä tulevaa. Pakkasin tavarani laatikoihin ja irtisanouduin töistä. Joku voi miettiä, että sellaistahan se elämä on - muutoksia, eihän sitä muuten voi elämäksi kutsua. Keväästä teki kuitenkin erityisen raskaan, se että elämäni tärkein ihminen nukkui pois. Juuri silloin, kun olisin kaivannut sitä vanhan puun vankkuudella seisovaa henkilöä tuekseni, hän oli poissa ja oli tehtävä päätökset yksin.

Kaikesta huolimatta elämä jatkuu ja asiat loksahtelevat paikoilleen. Uusi koti löytyi Helsingistä ja työt alkavat syksyllä. Elämääni on eksynyt uusia ihania ihmisia, ketkä tukevat vastoinkäymisissä. Mummillakin on varmasti parempi olla siellä jossain. Ehkä blogikin jatkaa elämää - ehkä ei, mutta ei murehdita sitä nyt. Elämä on ihan liian lyhyt murehtimiseen. Syömiseen on onneksi aina aikaa. Ihanaa kesää kaikille!

Tsatsiki

½ kurkku
½ tl suolaa
1 prk (á 500 g) maustamatonta soijajogurttia
2 tl sitruunamehua
1 valkosipulinkynsi
suolaa ja pippuria

Valuta soijajogurttia vähintään tunti. Pese kurkku ja raasta karkeaksi. Aseta kurkkuraaste siivilään ja ripottele päälle suola. Anna valua 15-30 minuuttia. Painele lopuksi ylimääräinen neste pois. Sekoita keskenää jogurtti ja kurkkuraaste. Murskaa sekaan valkosipulinkynsi ja mausta suolalla ja pippurilla. Anna tekeytyä jääkaapissa hetki.

Bataattiveneet

iso bataatti
oliiviöljy
suolaa ja pippuria

Pilko bataatti pituussuunnassa kuudeksi lohkoksi. Aseta lohkot leivinpaperille ja pirskoittele päälle oliiviöljyä. Ripottele päälle suolaa ja pippuria. Kypsymisen nopeuttamiseksi voit pistellä lohkoihin reikiä haarukalla. Grillaa tai paista 200 asteessa 20-30 minuuttia.

tiistai 18. helmikuuta 2014

Puolukka-juustokakku

Puolukka-juustokakku

Taas yksi kissanristiäisiin leivottu kakku, eli leipomiselle ei ollut mitään erityistä syytä. Olin vain monta viikkoa haaveillut juustokakusta. Oikestaan leivoin kakun jo monta viikkoa sitten, mutta sain kuvat koneelle vasta tänään. Tätä kirjoittaessa alkoi taas tehdä mieli juustokakkua. Ehkä leivon huomenna uudestaan.

En oikein harrasta uudenvuodenlupauksia, mutta tavallaan mielessäni oli yksi lupaus. Haluaisin stressata vähemmän ja keskittyä niihin asioihin, joista saan kaikista eniten iloa. Tämä blogi on minun silmäteräni, mutta minulla on niin paljon juttuja kesken, että säännöllinen päivittäminen ei nyt vain tunnu oikealta. En halua stressata sitä, että edellisestä postauksesta on kuukausia. Hitto, olkoon !

Aloitin vuoden vaihteessa uuden harrastuksen. Kävin muutaman kerran kokeilemassa boulderointia ja sitten löysinkin itseni jo täyttämässä kiipeilyseuran jäsenyyttä. Olin alunperin kiinnostunut pelkästään boulderoinnista, mutta nyt muutaman onnistumisen jälkeen köysikiipeily on alkanut ottaa vallan. Tänään opin jo varmistamaan !

Tämmöisiä kuulumisia siis tänne. Miten muilla on lähtenyt vuosi käyntiin? :)

Puolukka-juustokakku

150 g digestive-keksejä
50 g maidotonta margariinia

1 prk (á 500 g) soijajogurttia
1 prk (á 250 g) soijatuorejuustoa
2 rkl perunajauhoja
2 tl vaniljasokeria
½-1 dl sokeria
½ sitruunan mehu

2 dl puolukoita
1 rkl tomusokeria

Murenna keksit esimerkiksi puunuijalla muovikulhossa. Sulata rasva ja sekoita murun joukkoon. Jos muru on liian kuivaa lisää tilkka kasvimaitoa. Painele seos pienen irtovuuan pohjalle ja siirrä jääkaappiin jähmettymään.

Valuta soijajogurttia muutama tunti. Sekoita kaikki ainekset keskenään ja vatkaa tasaiseksi. Sekoita puolukoiden joukkoon tomusokeri ja sekoita puolukat täytteeseen. Kaada täyte vuokaan. Paista 175 asteessa 20 minuuttia. Laske lämpötila 150 asteeseen ja jatka paistamista toiset 20 minuuttia. Jos keskiosa ei ole vielä kunnolla hyytynyt, laita päälle folio ja jatka paistamista vielä muutama minuutti.

lauantai 18. tammikuuta 2014

Vegaaninen marjarahka

Vegaaninen marjarahka

"Millä voi korvata rahkan?", tuntuu olevan suosituin kysymys vegaani ruokavaliota kokeilevien keskuudessa. Rahka on noussut ehkä suosituimmaksi elintarvikkeeksi muutamassa vuodessa fitness trendin myötä ja nykyään rahkaa syö puntilla käyvien miesten lisäksi lähes kaikki.. paitsi vegaanit.

Valitettavasti vegaaniruokavaliota noudattavan on hyväksyttävä, että kaikelle ei löydy täysin vastaavaa tuotetta eikä punttiäijien diettiä voi noudattaa kirjaimellisesti. Lähimpänä rahkaa on soijajogurtti. Soijajogurtissa on yhtäpaljon proteiinia kuin tavallisessa luonnonjogurtissa eli paljon, mutta en silti suosittele sitä ruokavalion peruspilariksi.

Siitä huolimatta noudatatko seka-, kasvis- tai vegaaniruokavaliota, terveellisen ruokavalion lähtökohta on monipuolisuus. Itse olen päättänyt, että saan syödä kaikkea (vegaanista). Terveellinen ruokavalio pysyy hallinnassa, kun arkena syö viisaasti. Kaupassa kannattaa suunnata ensimmäiseksi hevi-osastolle ja täyttää korin tuoreella tavaralla. Sitten hyllyiltä muutama purkki papuja ja tummaa pastaa tai vaikka tattaria.

Jos kumminkin rahka hammasta kolottaa, voi kokeilla valuttaa soijajogurtista vegaanista rahkaa. Myönnän, että soijan maku on voimakas ja siihen eivät kaikki totu koskaan, mutta itse en niinkään enää huomaa eroa. Varsinkin, jos rahkaan sekoittaa marjoja tai muuta makeutusta. Vegaanista rahkaa voi syödä sellaisenaan tai jalostaa marjarahkaksi. Proteiineista huolestunut voi sekoittaa joukkoon kaksi teelusikallista herneproteiinia.

Vegaaninen rahka

1 prk (á 500 g) maustamatonsta soijajogurttia
siivilä, kulho ja keittiöpyyhe

Asettele siivilä kulhon päälle ja keittiöpyyhe siivilän sisään. Kaada soijajogurtti siivilään ja nosta koko asetelma kylmään. Valuta kunnes koostumus on sopivaa. Muutamassa tunnissa koostumus on sopivaa esimerkiksi rahkaan. Kymmenessä tunnissa soijajogurtin tilavuus on pienentynyt puolella ja koostumus on jämäkkää.

Vegaaninen marjarahka

annos valutettua soijajogurttia
150 g suomalaisia pakastemarjoja
1 prk (á 200 g) kasvivispiä

Vispaa kasvivispi purkin ohjeen mukaan ja sekoita joukkoon valutettu soijajogurtti. Sulata marjat ja sekoita joukkoon.

keskiviikko 15. tammikuuta 2014

Browniet

Browniet

Ensimmäiselle hupellukselle lähtö ja matkanjohtajaksi ryhtyminen ovat olleet elämäni parhaimpia päätöksiä. Sanat eivät riitä viime viikon kuvailemiseen. Koko viikko oli yhtä juhlaa; pukeuduimme teemabileisiin, tanssimme pöydillä, kastuimme shampanjalla, valvoimme myöhään, mutta silti nousimme joka aamu yhdeksäksi rinteeseen. Päivittäin paistoi aurinko ja hissimatkoilla pystyi ottamaan kasvoille väriä samalla kun torkkui pieniä kauneusunia.

Reissun ainut huono puoli on sen loppuminen. On aika masentavaa palata hiljaiseen opiskelija kämppään, kun ei ole viettänyt moneen päivään hetkeäkään yksin. Hupeltajien keskuudessa kutsumme tätä sosiaaliseksityhjiöksi. Sosiaalinentyhjiö paranee hitaasti ja se voi pahimmillaan kestää monta viikkoa. Paras apu olisi jonkun kaverin syli ja lämmin halaus, mutta sen puutteessa kokeilin leipoa Brownieita.

Browniet

2½ dl täysjyvävehnäjauhoja
2 dl ruokosokeria
1 tl ruokasoodaa
½ tl suolaa
1 dl tummaa kaakaojauhetta
½ dl tummaa suklaarouhetta
½ dl oliiviöljyä
1½ dl kasvimaitoa tai vettä
2 tl omenaviinietikkaa
banaani muussattuna

Sekoita kuivat aineet ja suklaarouhe keskenään sekä nesteet ja muussattu banaani keskenään. Yhdistä aineet ja kaada voideltuun uunivuokaan. Paista 170 asteessa noin 20 minuuttia tai kunnes pinta on kypsä. Brownien on tarkoitus jäädä hieman raakaksi ja löllöksi sisältä.

tiistai 14. tammikuuta 2014

Soijabolognese

Soijabolognese

Onnea kaikille vegaani haasteeseen osallistuneille! Puolet on jo takana ja facebook ryhmää seuranneena uskoisin haasteen sujuneen hyvin. Tottakai uusi ruokavalio aiheuttaa toisinaan pientä kompurointia varsinkin jos joutuu syömään kodin ulkopuolella, mutta mielikuvituksella pääsee aika pitkälle.

Itse olen ollut koko alkuvuoden reissussa ja palasin kotiin eilen. Olin matkanjohtajana Hupelluksella, mikä on opiskelijoille suunnattu laskettelureissu. Voin sanoa, että bussimatka Suomesta Ranskaan pieneen alppikylään ei ole mikään vegaanin ruokaloma, mutta maha oli silti koko reissun sopivasti täynnä.

Olen ollut kyseisellä reissulla jo kolmesti, joten osasin hieman varautua. Itämeren ylityksellä santsasin vatsan täyteen ja bussiin olin pakannut hyvät eväät. Rinkassa matkusti vielä pussillinen soijarouhetta ja litra soijamaitoa aamukahviin. Kaveri toi kaurahiutaleet ja 160 matkalaiselta löytyi ihan kiva sekoitus mausteita.

Viikon aikana tuli syötyä paljon patonkia avokadolla, mutta tein myös paljon erillaisia kasvispaistoksia ja jatkoin kaupasta löytynyttä kasviskeittoa linsseillä ja kikherneillä. Alppikylien kaupat ovat pieniä ja kalliita, mutta kaikenlaisia purkkipapuja ja tuoreita vihanneksia sai onneksi kohtuulliseen hintaan. Soijarouheesta tein kolmesti soijabolognesea, mitä sain useamman sekasyöjänkin maistamaan.

Reissun pelastus oli huoneiston pieni keittiö, sillä alppiravintoloiden tarjontaan kuuluu paljon juustoa ja makkaraa. Muutaman kerran söin rinteessä ranskalaisia ja aikaisemmalla reissulla olen saanut jopa kasvispitsan ilman juustoa. Hienointa reissussa oli kumminkin tunnelma, jonka takia olisin voinut elää koko viikon vaikka sillä patongilla. Tältä kaudelta tehdään ihan oma leffa, mutta tässä yhden matkalaisen kokoama teeseri. :)

Soijabolognese

1 prk (á 200 g) valmista pastakastiketta
tai maustettua tomaattimurskaa
½ prk (á 400 g) valkoisia papuja tomaattikastikeessa
3 dl kasvislientä
1½ dl soijarouhetta
1 sipuli
2 valkosipulinkynttä
mausteita (esim. grillimauste, chilihiutale)
suolaa
pippuria

Pilko sipulit ja kuullota tilkassa öljyä. Lisää mausteet, soijarouhe ja kasvisliemi ja anna kiehua kunnes neste on imeytynyt. Lisää pastakastike ja valkoiset pavut ja anna hautua miedolla lämmöllä noin 10 minuuttia. Tarkista maku ja mausta pippurilla ja suolalla. Tarjoile täysjyväpastan kanssa.